Kaikki puhuvat tänään korvapuusteista ja se on ihan mahtava homma! Korvapuusti kuuluu kylmän maidon kanssa nautittuna ehdottomasti elämän huippujuttuihin, ja mulla korvapuustipäivä voisi olla joka päivä (ja usein onkin!).
Ajattelin olla kuitenkin erilainen nuori ja postata tänään toisenlaisen, kylläkin kanelin makuisen ohjeen. Nimittäin tuossa jo jokin aikaa sitten sain anoppilasta kassillisen kirpsakoita omenoita, ja pitihän niitä säilöä soseeksi. Omenasoseen tekeminen on simppeliä ja sosetta voi halutessaan maustaa esimerkiksi kanelilla (minä halusin), vaniljalla tai inkiväärillä.
Ohje meni suunnilleen näin:
Kuori ja lohko omenat ja poista niista siemenkota. Siirrä omenalohkot isoon kattilaan (kattilan koko riippuu tietysti omenien määrästä) ja mittaa päälle n. 1 dl vettä/ omenakilo. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele miedolla lämmöllä, kunnes omenat ovat kunnolla pehmenneet. Lisää sokeri (1-2 dl/ omenakilo) ja mausta ripauksella kanelia. Sekoittele ja riko samalla hieman omenien rakennetta tai soseuta sauvasekoittimella, jos haluat aivan sileää sosetta.
Säilytä joko pakastamalla tai kylmäsäilömällä. Pakasta jäähtynyt sose rasioissa tai kiehauta kylmäsäilytettävä sose ja tölkitä pestyihin, kuumennettuihin tölkkeihin. (Itse pakastin, se on niin helppoa).
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Säilykkeitä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Säilykkeitä. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. lokakuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Raparperikokeilut vol. 2
Elämäni
ensimmäinen oma raparperi innostaa edelleen raparperikokeiluihin
lisäkeruokarintamalla. Juhannusta lähestyttäessä loput raparperin
varret onkin syytä ottaa käyttöön: ne alkavat olla jo
kasvukautensa loppupäässä ja muuttua pikkuhiljaa puumaisiksi.
Raparperi on kylläkin varsinainen puutarhan sisupussi: se on
monivuotinen, hyvin Suomen oloissa talvehtiva kasvi, joka nousee jo
toukokuussa sinnikkäästi maasta ja alkaa saman tien kasvattaa
runsaita lehtiään ja mehukkaita varsiaan. Raparperi antaa runsaasti satoa ilman sen
kummempaa hoitoa ja huolenpitoa, kunhan maaperä on sille sopivan
ravinteikas ja hieman savipitoinen.
Olen suunnitellut lähipäiviksi grillausta ja mikäpä sen parempi lisäke grillilihalle
kuin yhtä aikaa ah, niin hapan, makea kuin mausteinenkin
raparperi-chutney. Ohjeeseen hain vinkkejä erinäisistä
reseptipankeista, mutta lopulta oman keitokseni ohje muokkautui kaapista
löytyneistä raaka-aineista soveltaen. Raparperiherkkuja
nauttiessanne muistakaahan ottaa myös lasi maitoa tai muuta
maitotuotetta kyytipojaksi: raparperin sisältämä oksaalihappo
sitoo kalsiumia, jolloin raparperiruoan ohessa nautittu
kalsiumpitoinen lisäke estää oksaalihappoa varastamasta kalsiumia
elimistön soluista!
RAPARPERI-CHUTNEY
n.
½ l raparperin varsia huuhdeltuna, kevyesti kuorittuna ja
paloiteltuna
½-1
pieni tulinen chili
2
valkosipulinkynttä
1
pieni sipuli
2
dl hillosokeria
½
dl vettä
3
rkl viinietikkaa (esim. valko- tai omenaviinietikka)
½
tl suolaa
1
tl kanelia (tai 1 kanelitanko, itsellä oli kaapissa vain jauhettua
kanelia)
- Käsittele ensin raparperit.
- Huuhdo ja hienonna chili pieneksi silpuksi, kuori ja hienonna sipulit myös hienoksi silpuksi.
- Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Vähennä sitten lämpötilaa ja keitä 10-15 minuuttia niin, että seos juuri ja juuri kuplii.
- Kaada valmis chutney puhtaaseen lasipurkkiin tai muuhun sopivaan kannelliseen astiaan.
- Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. Anna maustua ainakin seuraavaan päivään ennen nauttimista. Chutneyssa on sen verran sokeria ja happamuutta, että se säilyy useamman viikonkin jääkaappisäilytyksessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


