Mustikkasuiden aika

Mustikat ovat kypsiä, metsät kutsuvat! Varsinkin aurinkoisilla aukioilla marjat alkavat olla lähes täysin kypsiä, synkemmissä metsissä raakileet haittaavat vielä hieman poimimista.

Mustikka-aika vie minut aurinkoisiin, tuoksuviin metsiin mummun kanssa; mummu huivi päässä, mustikkaämpärit kainalossa. Siellä me yhdessä kykittiin ja kuunneltiin ropinaa, kun mustikat osuvat marjaämpärin pohjaan. Jossain vaiheessa ropina loppui: ämpäri alkoi pikkuhiljaa täyttyä. Juteltiin samalla ja välillä oltiin hiljaa. Yhtä kaikki, mustikka-aika tuo mummun elävästi mieleen.

Minä opin poimimaan mustikat käsin. Vikkelät sormet käyvät läpi varpuja ja hellästi pudottelevat kallisarvoiset helmet ämpäriin. Poimuri liiskaa pehmeät marjat helpommin ja tuo roskaakin enemmän marjasaaliin joukkoon. Ei, käsin se pitää tehdä!

Välillä hyvänä mustikkavuonna suuri metsä ja silmiinkantamaton varpumeri saa poimijan huokaamaan. Täällä haluaisi olla ajattomasti, kerätä kaikki talteen. Hirveän iso määrä marjoista jää joka vuosi keräämättä ja mädäntyy metsiin.  Näitä luonnon vitamiinipommeja riittää siis  meille kaikille suomalaisille kerättäväksi. Suosittelen lämpimästi marjaisaa metsäretkeä tulevien viikkojen aikana!

Parhaita mustikat ovat tuoreena, juuri poimittuna. Vitamiinitkin ovat niissä silloin parhaiten tallella. Vaikka aina ei malttaisi napostella heti vaivalla poimittuja marjoja, on mustikkasuiden aikaan mustikkamaito tai mustikat vaniljajäätelön kera kuitenkin must!